Apostille on julkisen notaarin myöntämä todistus, jolla voidaan vahvistaa alkuperäisen asiakirjan myöntäjän/allekirjoittajan asema ja toimivalta. Apostillen tarkoituksena on helpottaa kansainvälistä asiakirjaliikennettä, kun virallinen taho on vahvistanut asiakirjan oikeellisuuden. Apostille voidaan Suomessa myöntää vain Suomessa laadituille lähdeasiakirjoille.
Tarvittaessa myös Suomessa laaditulle auktorisoidulle käännökselle voidaan hakea apostille, jolloin todistuksesta käy ilmi allekirjoittavan kääntäjän asema ja toimivalta auktorisoituna kääntäjänä. Apostille liitetään käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi.
Mistä apostillen saa?
Apostillen asiakirjalle saa Digi- ja väestötietovirastosta (DVV), jonka asiointipisteitä on useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea. Lisätietoja Digi- ja väestötietoviraston palveluista saat DVV:n verkkosivustolta. Apostille liitetään käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi, mutta se ei ota kantaa käännöksen sisältöön tai vahvista asiakirjan sisältöä.
Mistä tiedän, tarvitsenko käännökseen apostillen?
Usein auktorisoitu käännös käy jo sellaisenaan vastaanottajalle. Tietyissä maissa ja tietyille asiakirjoille vastaanottaja saattaa kutenkin lisäksi pyytää lisäksi apostillen. Riippuu aina käännöksen vastaanottavasta tahosta, tarvitaanko auktorisoidulle käännökselle apostille.
Pitääkö apostille kääntää?
Apostille-todistuspohja on määrämuotoinen valtioissa, jotka ovat ns. Haagin sopimuksen eli apostille-sopimuksen piirissä ja sen käytäntönä ratifioineet. Suomessa tehdyille asiakirjoille myönnettävä apostille-pohja on kolmikielinen (suomi, ruotsi, englanti) ja yleisesti ohjeena on, että apostillea ei käännetä.
Toisinaan, vastaanottajan niin pyytäessä, apostille voidaan kuitenkin myös kääntää. Näin voi olla esimerkiksi sellaisten asiakirjojen kohdalla, joille on haettu apostille jo ennen kuin auktorisoitu kääntäjä tekee asiakirjasta virallisen käännöksen kohdekielelle. Tällöin on selvitettävä käännöksen vastaanottajalta, tarvitaanko apostillestakin käännös.